Turistina Roomassa, toinen matkapäivä

Massin ja Davidin takana näkymä Curially Forum Romanumilla

Toisena matkapäivänä suuntasimme Termiinillä syödyn aamiaisen ja vesipullojen ostamisen jälkeen Forum Romanumille. Kiersimme koko alueen tarkkaan ja erinomaisen oppaamme avulla  siirsimme mielessämme itsemme antiikin Rooman aikaan. Viimeksi täällä käydessämme Curia, senaatin kokoontumispaikka,  oli suljettu, mutta nyt meillä oli mahdollisuus päästä katsomaan myös sitä. Vaikuttava rakennus, korkea, ilman välikerroksia. Curiassa oli näyttely, jossa oli mm. vanhoja lasiesineitä eri puolilta laajaa Rooman valtakuntaa. Olipa siellä muutamia esineitä myös ystäviemme saksalaisesta kotikaupungista Trieristä, Saksan vanhimmasta kaupungista. Aikoinaan se oli osa  Rooman valtakuntaa ja tuon ajan rakennuksia ym. siellä on edelleen.  

Näkymä Palatinus-kukkulalta

Ennen Palatinus -kukkulalle kiipeämista kävimme Forum Romanumiin kuuluvassa Maxentiuksen basilikassa. Siitä ei ole kovin paljon jäljellä, mutta riittävästi, jotta pystyy kuvittelemaan tämän valtavan rakennuksen alkuperäiset mittasuhteet. Palatinus-kukkulalla nautimme hetken puutarhan suomista varjoista ennen kukkulan rakennuksiin ja maisemiin tutustumista. Toivottavasti italialaiset löytävät rahaa kaikkien kukkulan rakennusten kunnostamiseksi.   

Palatinus –kukkulalta palasimme vielä Julius Caesarin ruumiin polttopaikalle, johon roomalaiset edelleen tuovat kukkia. Tällä paikalla tapasimme saman oppaan, jonka tapasimme myös Maijan kanssa myös muutama vuosi sitten. Tämä kärkevä ja aggressiivinen, tyylikkäästi pukeutunut  naisopas ilmeisesti viettää päivänsä Forum Romanumilla yrittäen metsästää itselleen asiakkaita.

Forum Romanumilta jatkoimme matkaa Pantheonille. Valtava rakennus, jossa ainoana valonlähteenä on kupolikatossa oleva pyöreä aukkoa, halkaisijaltaan 8 m, oli yhtä hätkähdyttävä kuin ennenkin. Rakennus toimii nykyään kirkkona. Pantheonin jälkeen kuljimme Fontana di Treville, Rooman varmaan kuuluisimmalla suihkulähteelle, johon monien muiden tavoin heitimme kolikot toivoen pääsevämme uudelleen Roomaan.

Fontana di Trevi

Pantheonin lähellä on kirkko, Ignatius Loyolan kirkko, jonka erikoisuutena ovat ihmisen silmää hämäävät kattomaalaukset. Ne saavat katon näyttämään kupolilta, vaikka todellisuudessa se ei sitä ole. Kirkolta lähdimme kohti Trastevereä. Matkalla näimme Franesen suvun palatsin, jossa nykyään toimii Ranskan suurlähetystö ja ranskalainen koulu. Koska kävellyt kilometrit rupesivat tässä vaiheessa tuntumaan jaloissa, päätimme istahtaa hetkeksi kahvilaan tätä upeaa rakennusta vastapäätä. Se oli melkoinen erehdys, sillä palvelu oli todella surkeaa.

Ignatius Loyolan kattokupoli

Onneksi Trasteveressä löysimme mukavan ruokapaikan, jossa söimme ihanaa lammasta ym.hyvaa. Kotimatkalla näimme eräällä sivukujalla mielenkiintoisen näköisen pienen ruokapaikan, jota päätimme tulla jonain iltana kokeilemaan. 

Vasikan filettä salvialla ja perunoilla. Perunoita lukuunottamatta samaa ateriaa on syöty Rooman alueella jo 2000 vuotta.

- Kirsi

Kahden pizzan päivä

Perjantaina käytimme jälleen samaa aamiaispaikkaa Terminillä. Nopea palvelu, halvat hinnat ja ystävällinen henkilökunta voittivat yksinkertaisesti valintakilpailun. Nopea aaminainen on valttia, kun ennen siestaa pitäisi ehtiä tekemään vaikka mitä.

Perjantain ohjelmaan kuului Lux Arcana, Vatikaanin arkistojen näyttely, Musei Conservatorissa, Capitolium kukkulalla. Se syy, jonka vuoksi tänne helteeseen alunperin raahauduttiin. Pelkäsin, että näyttely olisi sitä perinteistä Vatikaania - kirja boxisssa ja lappu vieressä, noin melkein pelkästään italiaksi, kilo turhaa tekstiä, eikä tarinaa ollenkaan. Pelkoni osoittautui vääräksi. Näyttely oli mahtava!

Mukana oli paljon ns Katolisen kirkon asemaa pönkittäviä tekstejä, mutta myös aikasidonnaisia tapoja (kerettiläisten polttamista) jne kritisoivia tapauksia. Eivät tekstit itsessään kritisoineet toki, mutta dokumnettien esitelytekstien rivien välissä kritiikkiäkin oli luettavissa.

Mahtavat puitteet näytelyllä oli sen sisällön lisäksi. Palazzo de Conservatori on palatsi, jonka fasadin ja huoneiden jaon/muodon, kuten Palazzo Nuovonkin sitä vastapäätä Capitolium-kukkulalla, on suunnitellut Michelangelo Buonnaroti (mies Davidin ja Pietaan takana, kyllä). Palazzo Conservatori oli losärakennus renesanssin aikaiselle palazzo Senatorille, Rooman maallisen senaatin ja curian kokoontumispaikalle. Kumpikin pienemmistä palatseista oli täynnä kokous ja virastotiloja, ja Palazzo Conservatoria käytetttiin myös paljon oikeusasioiden hoitamiseen, oikeustalona jne. Kuuluisien taiteilijoiden freskoin koristellut huoneet, ja nykyään antiikin Roomalaisten esinein ja patsain koristellut huneet luovat puitteetniin Vatikaanin näytelylle, kuin mille tahansa tapahtumalle, oikeusistunnolle, tai näytelylle.

Musei Capitoliumin vakinainen nättely koostui mm Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaasta, vuosituhannen alun patsaista, Juppiterin temppelin rekonstruktiosta ja rooman rekonstruktiosta kivikaudelta tasavallan alkuun. Mukana tiestysti etruskipatasas Lupa (naarassusi), jonka alle joku 1500-luvulla lisäsi kaksospatsaat kuin kuvaamaan Romulusta ja Remusta. Erityisen vaikutuksen tekivät minuun Pompeijin mosaiikit, kahden marmorin värikkäät rintakuvat ja Forum Boariumilta löytynyt Herculeksen patsas. Capitoliumin alla pääsimme ihastelemaan Roomalaisia ja etruskilaisia hautamuistomerkkejä, tapoja ja mausoleum rekonstruktioita, sekä toki tabulariumiin, Antiikin Rooman kansallisarkistoon ja valtion kassaan. Tabulariumista on toki jäljellä enää kivijalka, mutta näkymä sieltäForum Romanumille on henkeä salpaava.

Museoiden jälkeen pysähdyimme via Corson kulmaan syömään ensimmäiset pizzat Roomassa. Paikka vaikutti kovin turistirysältä, mutta osoittautuikin vallan mainioksi pizzalle ja pastalle - iltapäivän kuumuudessa. Laulava tarjoilija ei ollut miinus.

Siestan jälkeen ponnistimme ylös ja bussilla Castel Sant'Angelolle. Tämä Hadrianuksen mauseleumiksi rakenettu, keskiajalla ja renesanssin aikana linnanna, ja vankilanakin palvellut rakennus on eräistä Rooman kauneimmista ja oudoimmista rakennuksista. Tiberin rannalle 135-139 jKr rakennettu sylinteri, toimi Keisari Hadrianuksen mauseleumina vuodesta 138 lähtien yhdessä hänen vaimonsa Sabinan ja ensimmäisen (adoptoidun) pojan Lucius Aeliuksen kanssa. Myöhemmin mm keisari Caracallan (k. 217) tuhkat on sijoitettu hautaan. Sylinterin muotoinen hautamuistomerkki oli korsiteltu mm kultaisella quadrigalla, keisarin itsensä ajamilla neljän hevosen vetämillä vaunuilla. Hadrianus myös rakennutti sillan yli Tiberin mauseleuminsa kohdalle, tämä Pons Aelius on myöhemmin korsiteltu enkelipatsain (Berninin veistämiä), ja sitä kutsutaan nyt Ponte Angeloksi.

Uskonnollisen nimensä hautamuistomerkki sai ruton piinatessa Roomaa. Munkki näki enkelin laskeutuvan hautamuistomerkin päälle, ja pian oli rutto kadonnut Roomasta. Keskiajalla muistomerkki muuntautui linnaksi, jonka hallitseminen tarkoitti Roomankin hallussapitoa, sillä vaikka miljoonakaupunki oli kutistunut muutaman tuhannen asukkaan kaupungiksi, oli se silti katolisen uskon keskuspaikka. Renesanssin ajalla linnoitus muuntautui myös paavin residenssiksi. Se korsiteltiin uusin freskoin ja sinne rakennettin paaville sopivat

asuinhuoneistot. Passetto di Borgo, pakotie Pyhän Pietarin basilikasta rakennettiin johtamaan suoraan linnaan. Sitä pitkin paavi mm pakeni 1500-luvulla hyökkääjiä moneen otteeseen sveitsiläiskaartin uhrautuessa hänen puolestaan balsilikan portailla. Passetto ilmestyy myös videopeli Assasins greed 3:sessa, jossa Siksitiiniläiskappelista linnaan johtavaa käytävää käytetään pakotienä.

Jossain vaiheessa keisarien tuhkat katosivat linnan aarrekammiosta.

Linnalta suuntasimme sillan yli pieneen pizzeriaan, josta oli melkein suora näkyvyys illan pimeydessä valaistuun muistomerkkiin. Sienipizza oli suorastaan taivaallista ja kokonaiset ravut kruunasivat kokonaisuudet. Pöytiin näkyvä kiviuuni ikealla tulella kruunasi kokoemuksen. Istuimme syömässä monta tuntia viinin ääressä, kunnes suuntasimme hotellille nukkumaan.

Ensimmainen paiva

Kauniina herasimme toki aamulla kukonlaulun aikaan ja ilman kiiretta paadyimme lentokentallekin hyvissa ajoin. Lento Norwegianilla sujui ilman ongelmia, mika toki oli mukavaa, vaikka internettia lento ei lupauksista huolim,atta tarvinnut. aivan kuin sita nyt oikeasti mihinkaan tarvitsisi, lomallehan tassa ollaan menossa.

Matkaseuramme yhytimme DaVincin lentokentalla jo matkalaukkuja odotellessa, eika hymya toki voinut piilossa pitaa. Matkatavaraa odottaessa oli hyva kerata sita rauhallista asennetta, jota nailla lammoilla, ja italaialisilla kanssaihmisilla elaessa tarvitsee: kaikki tapahtuu omalla ajallaan ja jos tapahtuu. Ongelmia ei ole paitsi jalkapallossa ja politiikassa!

Hotelimme, tai hostellimme, on aivan Terminin ja Piazza della Rebublican vieressa, Diolectianukisen kylpylan kupeessa. Huoneet ovat mahytavat, kauniit vanhat Renesanssi-asuntojen huoneet, palvelu on tahan asti ollut moitteetonta ja upeaa. Erittain ystavallista - ja jopa suihkusta tulee lamminta vetta, vaikka talla saalla sita ei tarvita. Myonnan etta otimme kylmat suihkut moneen kertaan jo eilen.

Paivan kohteeksi valikoitui Colosseum, ja kahden paivan lippu Colosseumille/ForumRomanumille/Palatinukselle toki varmistaa, etta seuraavan paivan kohde olisi Forum Romanum.

Viime matkalla kirjoitin nain Colosseumista:

Vespasianus täytti Neron rakentaman tekojärven ja aloitti rakentamaan sen paikalle amfiteatteria, Amphiteatrum Caesariumia (Amphiteatrum Flaviumia), joka sai kansan suussa nimen Colosseum sen vieressä olleen Neron Kolossaalin mukaan. Hän ehti vihkiä keskeneräisen rakennuksen käyttöön vuonna 79, mutta hänen poikansa Titus vei rakennustyön loppuun ja uudet avajaiset pidettiin vuonna 80. Tituksen avajaisten näytännöissä surmattiin yli 500 eläintä ja tuhannet gladiaattorit taistelivat keskenään. Avajaiset kestivät 100 päivää.
Colosseumiin mahtui kerrallaan n. 50 00-70 000 katsojaa. Sen rakentamiseen käytettiin 100 000 kuutiometriä travertiinia ja kivien kiinnittämiseen n. 300 000 tonnia rautaa. Katsomo kohosi (ja kohoaa paikoin yhä) yli 50 metrin korkeuteen ja sen ulkomitat ovat 188 x 156 metriä ja areenan pinta-ala on 2591 neliömetriä. Katsomoihin oli 80 numeroitua sisäänkäyntiä ja istumapaikat järjestetty säätyjen mukaan. Alimmilla riveillä istuivat Vestan neitsyet sekä senaattorit ja tärkeimpien pappisvirkojen haltijat. Ylimmillä riveillä istuivat orjat ja heitä vielä ylempänä, jos mahdollista, naiset, joille, lukuun ottamatta Vestan neitsyitä, veristen näytäntöjen ei uskottu sopivan. Colosseum saatettiin myös kattaa kankain suojaan auringolta tai sateelta.

Amfiteatterin näytöksen saattoivat kestää monia päiviä. Yleensä ne aloitettiin villieläin näytöksillä, kuten venatioilla, jossa metsästettiin imperiumin eri laidoilta tuotuja eksoottisia eläimiä tai niiden annettiin taistella toisiaan vastaan. Venatio-näytösten jälkeen vuorossa olivat usein rikollisten teloitukset, jotka saatettiin antaa villieläinten tehtäväksi. Odotetuimpia näytöksiä olivat kuitenkin mies miestä vastaan käydyt gladiaattoritaistelut.
Ennen kuin Tituksen pikkuveli Domitianus rakennutti areenan maanalaiset tunnelit ja sellit, saatettiin se täyttää myös vedellä ja näin järjestää meritaisteluita, joissa gladiaattorit taistelivat toisiaan vastaan pienillä kaleereilla.

Colosseumilla ei tiettäväsi ole teloitettu kristittyjä uskonsa vuoksi, mutta silti se on nykyään kokonaisuudessaan marttyyreille omistettu kirkkorakennus. Keskiajalla traveniittia ja rautaa kuljetettiin ja ryöstettiin rakennusaineiksi ympäri kaupunkia – ja katsomoihin rakennettiin jopa asuintaloja sekä kirkko. Colosseumia alettiin suojella todenteolla vasta 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa valmistuivat tukimuurit, jotka estävät rakennusta romahtamasta. Lisää rakenteita tarvitaan sillä Colosseumin alta kulkevan metrolinjan ja ohi kulkevan liikenteen tärinä murennuttaa sitä huimaa vauhtia.

Colosseumin jalkeen suuntasimme kohti hotellia viettamaan siestaa - tarpeeseen tuli.

Ruokaa lahdimme hakemaan Trasteveresta illalla. Otimme metron Colosseumin pysakille, ja kavelimme lapi keisarifoorumien Vittorio Emanuelen muistomerkille, tuolle kammottavalle kermakakulle. Sielta Marcelluksen teatterin ohi Isola Tiberinalle. Tiberin vesi on todella alhaalla, mutta se ei silti viela haise. Mika on positiivista toki.

Ruokapaikakasi valikoitui kujalla SantaMaria Trasteveren takana oleva pieni pastaravintola. Vaikka tarjoilun laatu ei ehka ollutkaan parasta laatuaan, ruoka oli erinomaista. Antipastiksi jaoimme porcuitto e melonea ja simpukoita valkosipuliviinissa. David kauhoi sisaansa pasta carbonaran, Massi spaghettia simpukoiden kera ja Kirsi raviolia ja tomaattia. Hyvaa oli. David viela mahdutti sisaansa erinomaista Tiramisua, ja sitten olikin aika kavella kotiin. Vasyneet jaalt kuitenkin pakottivat ottamaan raitiovaunun Area Sacralle ja siita kavelimme piazza Venezialle, josta otimme bussin Terminille. Viela yollakin oli kovin lammin.

Tassa talta eraa, toisesta matkapaivasta kuulette, kun se on ohitse!

Laukut pakataan, ja kamerat ladataan...

... Nimittäin se on lähtö edessä huomenna.

Aamulla suuntaamme kukonlaulun aikaan lentokentälle - ja yhytämme matkakumppanimme ennen puoltapäivää DaVincin lentokentällä.

Mukaan on pakattu Massin pieni tietokirja, kamera, bloginkirjoitusvälineet, hellehatut, aurinkorasvat ja erinäinen kokoelma kesämekkoja (pituudet tarkkaan mietittynä).

Sääennuste huomiselle sanoo Roomalle +36C ja pientä tuulenvirettä. Ihanaa!

Valmistautumista Roomaan

Massi on ottanut lukulistalleen muutaman Roomaa käsittelevän teoksen heinäkuun ajalle. Tämän lisäksi latinan ja italian kieliopit ja sanavarasto on pistetty petraukseen.


Yksi Massin kirjasuosikeista on Pekka Tuomiston "Kävelyretkiä antiikin Roomaan", joka on jo edellisillä kerroilla tarjonnut ideoita ja infomaatiota antiikinajan kohteista.


"Kävelyretkiä antiikin Roomaan" (2006, Tammi) on kirja, joka punoo hyvin yhteen Rooman antiikin historian ja nykypäivän kohtaamisen sen kujilla ja kaduilla. Kirja on kuin matkaopas, mutta parhaiten luettavissa omalta kotisohvalta Google Maps auki. Vaikka Googlella ei pääsekään kaikille pienille kujille, karttaa seuraamalla on helpointa suunnitella omat reittinsä kirjan kauttaa - tai vain imeä informaatiota kuin sieni.


Historialliset faktat kirjassa ovat sanoinkuvaamattoman tarkat, ja kirjailija antaa selvästi ilmi, milloin kyse on faktasta, kansantarusta tai hänen omasta spekuloinnistaan. Suosittelemme kirjaa kaikkille Indiana Jonesista nojatuolimatkailijoihin.


Muita hyviä Pekka Tuomiston teoksia ovat Rooman keisarit (2005), Rooman diktaattorit (2003) ja O tempora O mores (2002).

Uusi matka

Tiemme käy Roomaan jälleen elokuussa. Matkaseura on vahvistettu tanskalaisella hedonistilla - eli tiedossa on kaikenlaista mukavaa!

Syy matkaan löytyy seuraavasta kirjoituksesta:
http://wonderlandscenes.blogspot.com/2012/03/passions-for-christ.html

Massi pääsee siis taas valloilleen.

14.3

Herätys klo 7.30 – apua!!!!!!!!! Metrolla Termiinille, junalla lentokentälle (juna lähti ajoissa!), aamiainen ja viimeiset ostokset. Ja lento kotiin!