Perjantain ohjelmaan kuului Lux Arcana, Vatikaanin arkistojen näyttely, Musei Conservatorissa, Capitolium kukkulalla. Se syy, jonka vuoksi tänne helteeseen alunperin raahauduttiin. Pelkäsin, että näyttely olisi sitä perinteistä Vatikaania - kirja boxisssa ja lappu vieressä, noin melkein pelkästään italiaksi, kilo turhaa tekstiä, eikä tarinaa ollenkaan. Pelkoni osoittautui vääräksi. Näyttely oli mahtava!
Mukana oli paljon ns Katolisen kirkon asemaa pönkittäviä tekstejä, mutta myös aikasidonnaisia tapoja (kerettiläisten polttamista) jne kritisoivia tapauksia. Eivät tekstit itsessään kritisoineet toki, mutta dokumnettien esitelytekstien rivien välissä kritiikkiäkin oli luettavissa.
Mahtavat puitteet näytelyllä oli sen sisällön lisäksi. Palazzo de Conservatori on palatsi, jonka fasadin ja huoneiden jaon/muodon, kuten Palazzo Nuovonkin sitä vastapäätä Capitolium-kukkulalla, on suunnitellut Michelangelo Buonnaroti (mies Davidin ja Pietaan takana, kyllä). Palazzo Conservatori oli losärakennus renesanssin aikaiselle palazzo Senatorille, Rooman maallisen senaatin ja curian kokoontumispaikalle. Kumpikin pienemmistä palatseista oli täynnä kokous ja virastotiloja, ja Palazzo Conservatoria käytetttiin myös paljon oikeusasioiden hoitamiseen, oikeustalona jne. Kuuluisien taiteilijoiden freskoin koristellut huoneet, ja nykyään antiikin Roomalaisten esinein ja patsain koristellut huneet luovat puitteetniin Vatikaanin näytelylle, kuin mille tahansa tapahtumalle, oikeusistunnolle, tai näytelylle.
Musei Capitoliumin vakinainen nättely koostui mm Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaasta, vuosituhannen alun patsaista, Juppiterin temppelin rekonstruktiosta ja rooman rekonstruktiosta kivikaudelta tasavallan alkuun. Mukana tiestysti etruskipatasas Lupa (naarassusi), jonka alle joku 1500-luvulla lisäsi kaksospatsaat kuin kuvaamaan Romulusta ja Remusta. Erityisen vaikutuksen tekivät minuun Pompeijin mosaiikit, kahden marmorin värikkäät rintakuvat ja Forum Boariumilta löytynyt Herculeksen patsas. Capitoliumin alla pääsimme ihastelemaan Roomalaisia ja etruskilaisia hautamuistomerkkejä, tapoja ja mausoleum rekonstruktioita, sekä toki tabulariumiin, Antiikin Rooman kansallisarkistoon ja valtion kassaan. Tabulariumista on toki jäljellä enää kivijalka, mutta näkymä sieltäForum Romanumille on henkeä salpaava.
Museoiden jälkeen pysähdyimme via Corson kulmaan syömään ensimmäiset pizzat Roomassa. Paikka vaikutti kovin turistirysältä, mutta osoittautuikin vallan mainioksi pizzalle ja pastalle - iltapäivän kuumuudessa. Laulava tarjoilija ei ollut miinus.
Siestan jälkeen ponnistimme ylös ja bussilla Castel Sant'Angelolle. Tämä Hadrianuksen mauseleumiksi rakenettu, keskiajalla ja renesanssin aikana linnanna, ja vankilanakin palvellut rakennus on eräistä Rooman kauneimmista ja oudoimmista rakennuksista. Tiberin rannalle 135-139 jKr rakennettu sylinteri, toimi Keisari Hadrianuksen mauseleumina vuodesta 138 lähtien yhdessä hänen vaimonsa Sabinan ja ensimmäisen (adoptoidun) pojan Lucius Aeliuksen kanssa. Myöhemmin mm keisari Caracallan (k. 217) tuhkat on sijoitettu hautaan. Sylinterin muotoinen hautamuistomerkki oli korsiteltu mm kultaisella quadrigalla, keisarin itsensä ajamilla neljän hevosen vetämillä vaunuilla. Hadrianus myös rakennutti sillan yli Tiberin mauseleuminsa kohdalle, tämä Pons Aelius on myöhemmin korsiteltu enkelipatsain (Berninin veistämiä), ja sitä kutsutaan nyt Ponte Angeloksi.
Uskonnollisen nimensä hautamuistomerkki sai ruton piinatessa Roomaa. Munkki näki enkelin laskeutuvan hautamuistomerkin päälle, ja pian oli rutto kadonnut Roomasta. Keskiajalla muistomerkki muuntautui linnaksi, jonka hallitseminen tarkoitti Roomankin hallussapitoa, sillä vaikka miljoonakaupunki oli kutistunut muutaman tuhannen asukkaan kaupungiksi, oli se silti katolisen uskon keskuspaikka. Renesanssin ajalla linnoitus muuntautui myös paavin residenssiksi. Se korsiteltiin uusin freskoin ja sinne rakennettin paaville sopivat
asuinhuoneistot. Passetto di Borgo, pakotie Pyhän Pietarin basilikasta rakennettiin johtamaan suoraan linnaan. Sitä pitkin paavi mm pakeni 1500-luvulla hyökkääjiä moneen otteeseen sveitsiläiskaartin uhrautuessa hänen puolestaan balsilikan portailla. Passetto ilmestyy myös videopeli Assasins greed 3:sessa, jossa Siksitiiniläiskappelista linnaan johtavaa käytävää käytetään pakotienä.
Jossain vaiheessa keisarien tuhkat katosivat linnan aarrekammiosta.
Linnalta suuntasimme sillan yli pieneen pizzeriaan, josta oli melkein suora näkyvyys illan pimeydessä valaistuun muistomerkkiin. Sienipizza oli suorastaan taivaallista ja kokonaiset ravut kruunasivat kokonaisuudet. Pöytiin näkyvä kiviuuni ikealla tulella kruunasi kokoemuksen. Istuimme syömässä monta tuntia viinin ääressä, kunnes suuntasimme hotellille nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti