10.3

Tiistaiaamuna hotellin vakioaamiaisen jälkeen (croissantteja joko suklaalla päällystettyinä ja sillä täytettyinä tai tomusokerilla päällystettyinä ja vaniljakastíkkeella täytettyinä!) lähdimme metrolla kohti Caracallan kylpylän raunioita (pysäkki Circo Massimo). Tämän mahtava kylpylärakennuksen, puutarhoineen yhteensä 11 hehtaaria, on täytynyt olla melkoinen paikka. Ihmisiä sinne on mahtunut kerrallaan yhtensä noin 1600 ja päivittäin siellä on parhaimmillaan kylpenyt noin 10.000 ihmistä (kertoo 400-luvulla elänyt kirjailija Olympodoros). Kylpylässä on ollut kylmävesialtaita ja haalean veden altaita, ulkoilma-allas, höyryhuoneita jne. Edellisten päivien lukuisten kävelykilometrien jäljiltä kipeytyneet jalkamme olisivat nekin nauttineet lämpimässä kylvyssä lillumisesta, mutta eipä meillä kahdella naisella olisi kylpylän toiminta-aikanakaan ollut sinne mitään asiaa, kylpylähän oli luonnollisesti tarkoitettu vain miehille – eikä heistäkään kaikille. Vain vapaat roomalaiset ovat saaneet nauttia kylpylän upeasta rakennuksesta, sen hienoista mosaiikeista ja pylväiköistä. Jouduimme siis lepuuttamaan jalkojamme ihanassa auringonpaisteessa istuen ja kylpyläalueen rauhasta nauttien, suurkaupungin äänien kuuluessa vaimeana taustalla.  

Kylpylä rakennettiin vuosina 212-216 ja sen rakennutti keisari Caracalla. Rooman asukasluvun pienentyessä keskiajalla miljoonakaupungista parin tuhannen hengen kaupungiksi kylpylä jäi pikkuhiljaa käyttämättömäksi. 1900-luvulla se toimi pitkään teatterinäyttämönä, mutta tämä käyttö kulutti liiaksi rakenteita ja materiaaleja ja siitä luovuttiin v 1993.

Keisari Caracalla oli Severusten dynastian toinen keisari, Septimus Severuksen, keisarin, jonka ylevä riemukaari löytyy Forum Romanumilta, poika Lucius Septimus Bassianus Marcus Aurelius Antonius. Keisarista yleisesti käytetty nimitys Caracalla on tosiassa pilkkanimi seuraten hänen tavastaan käyttää gallialaista huppuviittaa, caracallaa. Keisari Septimus Severus korotti vuonna 197 9 – tai 11-vuotiaan poikansa kanssahallitsijakseen (tosiasiassa yhdessä veljensä Gaetan kanssa) ja tästä tuli keisari vuonna 211 (Gaeta jäi Caracallan murhanhimon jalkoihin vuonna 211 veljen murhatessa hänet myrkyllä). Caracalla on myös keisari kansalaisuuediktin, constitutio Antonianan takana, joka antoi Rooman kansalaisuuden jokaiselle imperiumin alueella asuvalle vapaalle miehelle (ja sai verorahat virtaamaan valtion kassaan). Caracalla murhattiin huhtikuussa 217 oman henkivartijansa toimesta ollessaan sotaretkellä Parthiassa.

Kylpylältä kuljimme FAO:n betonikolossin ohi Circo Maximukselle. Tästä mahtavasta 250 000 katselijan (keisari Trajanuksen aikaan) radasta ei ole enää jäljellä oikeastaan muuta kuin osin ruohottunut alue. Nurmikolla istuessaan voi kuitenkin mielessään kuvitella, miltä rata ja sitä ympäröivä Palatium-kukkula upeine palatseineen ja muine rakennuksineen ovat näyttäneet. Rata oli rakennettu siten, että taitavimpienkin ajureiden oli vaikea kaikissa kohdissa hallita täydessä vauhdissa kulkevia hevosiaan, mikä koitui sekä miesten että hevosten kohtaloksi.
Circus maximukselta lähdimme kohti Colosseumia kulkien ohi jo edelliseltä päivältä tutun Konstantiuksen riemukaaren. Ennen tähän yhteen Rooman tunnetuimmasta nähtävyyksistä tutustumista kävimme lounaalla Colosseumin lähellä aivan viehättävässä ruokapaikassa. Istuimme ulkona auringonpaisteessa tarjoilijoiden kantaessa kadulle lisää pöytiä uusien asiakkaiden saapuessa, nautimme hyvästä ruuasta (lasagnea, pastaa ja leipää) ja seurasimme tarjoilijan järjestämää showta lintujen ruokkimisineen ja laulujen esittämisineen.
Vuonna 69 Roomaa asettui hallitsemaan Flaviusten suku. Keisari Neron ja kolmen vuosina 68-69 hallinneiden keisareiden levottomien aikojen jälkeen Flaviukset saivat Imperiumin pikkuhiljaa kukoistamaan vuosina 69-96. Ensin valtaan nousi pitkän linjan hallintomies ja sotapäällikkö Titus Flavius Vespasianus, joka aloitti Neron käyttöön ottamien alueitten palauttamisen takaisin kansan käyttöön.

Vespasianus täytti Neron rakentaman tekojärven ja aloitti rakentamaan sen paikalle amfiteatteria, Amphiteatrum Caesariumia (Amphiteatrum Flaviumia), joka sai kansan suussa nimen Colosseum sen vieressä olleen Neron Kolossaalin mukaan. Hän ehti vihkiä keskeneräisen rakennuksen käyttöön vuonna 79, mutta hänen poikansa Titus vei rakennustyön loppuun ja uudet avajaiset pidettiin vuonna 80. Tituksen avajaisten näytännöissä surmattiin yli 500 eläintä ja tuhannet gladiaattorit taistelivat keskenään. Avajaiset kestivät 100 päivää.
Colosseumiin mahtui kerrallaan n. 50 00-70 000 katsojaa. Sen rakentamiseen käytettiin 100 000 kuutiometriä travertiinia ja kivien kiinnittämiseen n. 300 000 tonnia rautaa. Katsomo kohosi (ja kohoaa paikoin yhä) yli 50 metrin korkeuteen ja sen ulkomitat ovat 188 x 156 metriä ja areenan pinta-ala on 2591 neliömetriä. Katsomoihin oli 80 numeroitua sisäänkäyntiä ja istumapaikat järjestetty säätyjen mukaan. Alimmilla riveillä istuivat Vestan neitsyet sekä senaattorit ja tärkeimpien pappisvirkojen haltijat. Ylimmillä riveillä istuivat orjat ja heitä vielä ylempänä, jos mahdollista, naiset, joille, lukuun ottamatta Vestan neitsyitä, veristen näytäntöjen ei uskottu sopivan. Colosseum saatettiin myös kattaa kankain suojaan auringolta tai sateelta.

Amfiteatterin näytöksen saattoivat kestää monia päiviä. Yleensä ne aloitettiin villieläin näytöksillä, kuten venatioilla, jossa metsästettiin imperiumin eri laidoilta tuotuja eksoottisia eläimiä tai niiden annettiin taistella toisiaan vastaan. Venatio-näytösten jälkeen vuorossa olivat usein rikollisten teloitukset, jotka saatettiin antaa villieläinten tehtäväksi. Odotetuimpia näytöksiä olivat kuitenkin mies miestä vastaan käydyt gladiaattoritaistelut.
Ennen kuin Tituksen pikkuveli Domitianus rakennutti areenan maanalaiset tunnelit ja sellit, saatettiin se täyttää myös vedellä ja näin järjestää meritaisteluita, joissa gladiaattorit taistelivat toisiaan vastaan pienillä kaleereilla.

Colosseumilla ei tiettäväsi ole teloitettu kristittyjä uskonsa vuoksi, mutta silti se on nykyään kokonaisuudessaan marttyyreille omistettu kirkkorakennus. Keskiajalla traveniittia ja rautaa kuljetettiin ja ryöstettiin rakennusaineiksi ympäri kaupunkia – ja katsomoihin rakennettiin jopa asuintaloja sekä kirkko. Colosseumia alettiin suojella todenteolla vasta 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa valmistuivat tukimuurit, jotka estävät rakennusta romahtamasta. Lisää rakenteita tarvitaan sillä Colosseumin alta kulkevan metrolinjan ja ohi kulkevan liikenteen tärinä murennuttaa sitä huimaa vauhtia.

Colosseumin jälkeen menimme vielä uudelleen käymään Forum Romanumilla. Pääsylippumme olivat kaksi päivää voimassa, joten piipahdimme viemään edellisenä päivänä unohtuneet kukat Caesarin temppelin puhujanlavalle (rostralle), jossa kansalaiset polttivat Caesarin sinne kuljetetun ruumiin. Tällä aitauksella reunustetulla paikalla on aina runsaasti kukkia.

Tämän jälkeen hyppäsimme Colosseumin metroasemalta metroon ja lähdimme hetkeksi huilaamaan hotellille. Illalla kävimme Trasteveressä syömässä jättikokoiset 4 euron pizzat sekä internet-kahvilassa lukemassa ja lähettämässä sähköposteja sekä katsomassa YLEn ja Hesarin uutisia – muutama päivä vain italiankielisten uutisten varassa tuntuu jättäneen melkoiseen uutispaitsioon! Nettikahvilasta pienoisen sadekuuron saattelemana takaisin hotellille ja nukkumaan!