Lounaaksi nautimme pizzaa viehättävässä ravintolassa. Yhtäkkiä huomaisimme olevamme ainoat asiakkaat ja valotkin sammutettiin ravintolasta; ravintola oli sulkeutumassa auetakseen illalla uudestaan. . Henkilökunta odotti kuitenkin hiljaa ja meitä häiritsemättä, että nautimme jälkiruuaksi tilaamamme espressot ja vasta sitten meille tuotiin ystävällisesti lasku.
Lounaan jälkeen matkasimme metrolla ”kotipysäkillemme” Policlinicolle, mutta hotellin sijasta lähdimmekin kohti Santa Agnesin katakombeja. Olimme ainoat ihmiset päivän viimeisellä opaskierroksella katakombeihin, joihin turisteja ei päästetä kulkemaan yksinään. Elämänohjeiden lisäksi (äiteihin kannattaa ja voi aina luottaa, äidit ovat aina oikeassa, koska he näkevät asioita, joita lapset eivät vielä näe) saimme hyvän selostuksen katakombeista ja niihin liittyvistä uskomuksista ja tarinoista. Esim. kertomukset siitä, että kristityt olisivat käyttäneet katakombeja piiloutumispaikkoina tai salaisina kokoontumispaikkoina ei voi pitää paikkaansa, sillä mätänevien ruumiiden hajua on ollut niin kuvottava, että tällainen toiminta olisi ollut täysin mahdotonta. Tämänkin asian, niin kuin oikeastaan kaiken muunkin, mitä opas kertoi, oli tosin jo erinomainen Rooman oppaamme eli Maija kertonut istuessamme kirkon edustalla ennen sisälle menemistä.
Illalla kävimme syömässä Terminillä samassa paikassa, jossa olimme käyneet tuloiltanamme. Ruuaksi äidille pastaa ja pieniä simpukoita ja tyttärelle simpukoita – ja tällä kertaa myös Maija söi lautasensa tyhjäksi ja ensimmäisen kerran tilasimme myös jälkiruokaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti