11.3

Keskiviikkoaamuna lähdimme hyvissä ajoin Vatikaanin museoihin. Terminiltä ostimme mukaamme eväitä ja varauduimme tälläkin tavoin siihen, että joudumme jonottamaan kauan päästäksemme Vatikaanin museoihin. Edellisellä kerrallahan Maija oli monta tuntia jonottanut sisäänpääsyä. Ihmetyksemme olikin suuri, kun Vatikaanin muurin vieressä ei luikerrellut turistijonoa ja pääsimme sisään ihan suoraan. Turvatarkastuksen jälkeen lippujen osto ja sitten Vatikaanin taideaarteiden pariin. Myös museotiloissa oli hyvin tilaa eikä sielläkään onneksi tarvinnut kulkea jonossa taideteokselta toiselle, vaan saimme rauhassa kuljeskella ja katsella niin Egyptin taidehelmiä kuin eurooppalaisten taiteilijoidenkin luomuksia. Sikstuksen kappeli oli vaikuttava upeine freskoineen, joiden maalaamiseen oli kulunut vuosia. Kattofreskojen tekeminen oli kuulemaa saanut Michelangelon kirjoittamaan epätoivoisia ja itsetuhoisiakin runoja, niin epätoivoiselta ja raskaalta työ oli ajoittain tuntunut. Kappelia edeltävässä karttahuoneessa tutkimme vanhoja karttoja, joista osassa myös Suomi oli jollain tapaa nähtävissä. Ja jälleen törmäsimme siihen, että meidät tunnistetaan helposti suomalaisiksi: vaaleat hiukset ja puhe, josta ei ymmärrä mitään toimivat taas tuntomerkkeinä.  

Vatikaanin museoiden taidevyöry saa aikaan melkoisen taideähkyn eikä kaikkeen siellä esillä olevaan pysty yhdellä vierailulla perehtymän. Paljon jäi kunnolla näkemättä, joten seuraavillakin Rooman vierailuilla voi hyvin tulla vielä käymään myös Vatikaanin museoissa. Ennen museoista poistumisamme kirjoitimme vielä muutaman postikortin ja postitimme korttimme Vatikaanin postitoimistosta. Se kuulemma toimii paljon nopeammin kuin Italian posti, joten on odotettavissa, että kortitkin tulevat perille suht nopeasti. Vatikaanin museoiden jälkeen kävimme vielä Pietarin kirkon aukiolla ihastelemassa Berninin luomusta ja miettimässä, oliko kyseessä jokin erityinen roomalaiskatolisen kirkon päivä. Aukiolla oli nimittäin paljon erilaisia ryhmiä, jotka eivät olleet tavallisia turisteja. Pietarin kirkkoon päätimme tutustua jonain toisena päivänä.  

Vatikaanin jälkeen oli kahvikupillisen paikka. Innokkaan tarjoilijan saattamana eksyimme erääseen xxx varrella olevaan kahvilaan, jossa huonon palvelun siivittämänä joimme kupilliset törkeän kallista kahvia meluisassa ja epämiellyttävässä ympäristössä. Kahvittelun lomassa luimme päivän vanhaa englanninkielistä sanomalehteä.

Vatikaanista kävelimme Hadrianuksen mausoleumille, joka tunnetaan myös Sant’Anglelon linnan nimellä. Vatikaanin ja linnan välille on rakennettu käytävä, jota myöten paavi on päässyt pakenemaan tarvittaessa Vatikaanista. Linnoituksen ylätasanteelta aukeni upeat näkymät ympäri auringossa kylpevää Roomaa: Pietarin kirkko, Villa Lante, (renessanssihuvila, jossa sijaitsee Suomen Rooman instituutti) presidentin linna, joka puolelle näkyvä kauhistus eli Viktor Emmanuelen muistomerkki jne.  

Hadrianuksen mausoleumilta kävelimme Piazza di Spagnalle. Reittimme varrella oli toinen toistaan hienoimpia vaate- ja jalkineliikkeitä, mutta jätimme tällä kertaa shoppailun väliin, mikä oli meiltä shoppailtufriikeiltä todellinen suoritus (heh, heh!) Espanjalaisilla portailla istuimme hetken katsellen ihmisvilinää. Sitten lähdimme hotellille.

Illalla suunnistimme Colosseumille. Tarkoituksenamme oli mennä syömään siihen samaan paikkaan, jossa olimme edellisen päivänä nauttineet maukkaasta lounaasta ja eloisasta ravintolahenkilökunnasta. Paikka oli kuitenkin suljettu, joten menimme sen vieressä olevaan ravintolaan. Ruoka oli sielläkin maukasta. Söimme ihanaa salaattia, Maija nautti pienen mozzarella-alkupalan (vain 20g puhdasta juustoa, voi jösses) ja sitten nautimme jälleen hyvästä pastasta.